Medianomi (AMK)

2009 muutin Poriin ja aloitin opiskelut viestinnän koulutusohjelmassa, Satakunnan Ammattikorkeakoulussa.

Toisin sanoen lähdin kaupunkiin, josta olin kuullut mainittavan. Ensimmäisen kerran elämässäni olin käynyt Porissa, kun olin mennyt pääsykokeisiin. Edessä olisi 4 vuotta opiskeluja, koko ajatus tuntui pitkältä ajanjaksolta.



Kaikenlaista ehti sattua ja tapahtua opiskeluaikani. Tapasin kuitenkin Porissa 5 ihmistä, joista tuli tärkeitä minulle. :) Ehdottomasti elämäni yksi parhaista ajanjaksoista on vietetty Porissa! Yhdessä on itketty ja
naurettu.



Eräänlaisen sattumankaupan kautta päädyin suorittamaan työharjotteluni KYMP OY:ssä, joka opetti myös paljon ja yllättäen tarjosi aiheen opinnäytetyölleni ja työpaikan heti, kun sain suoritettua viime kevään kurssit loppuun. Nyt sitten ollaan tässä pisteessä eli huomenna olen virallisesti Medianomi (AMK).

Tosin SAMK, jostain syystä on kerennyt kääntämään viestinnän koulutusohjelman ajankohtaista palstalleen kulttuurialan korkeakoulututkinnoksi?! SAMK ajankohtaista

Jouluisia ajatuksia

Joulukuu ja ulkona sataa räntää. Kovasti yrittää vesisateen avulla sulattaa pienen onnettoman lumikerroksen pois. Jaan siitä hyvästä hieman positiivisia ja jouluisia kuvia! Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Positiivareiden joulukalenterista, jonka sain töistä. Kalenterin taakse oli kirjoitettu kiitosviesti, jossa kiitettiin minun iloisuudesta, osaamisesta ja menevästä meiningistä. :) 

Ja viimeinen kuva on viime viikonlopun joulutortuista, jossa on luumuhillon sijasta omenakanelihilloa kokeilumielessä laitettu. Pidin enemmän näistä versioista! :) Tuon kuvan kanssa oli vähän haasteita, sain ängettyä sen instagramiin kahteen otteeseen ja sitten poistin sen paremman version (alla) ja tilalle jäi huonompi. 

Ryöstin kuvat omasta Instagramistani: http://instagram.com/sewian_

Instagram

Niin siinä kuitenkin sitten kävi. Kovin yritin vastaan hangoitella, mutta viime viikolla minut ylipuhuttiin. Eli nykyään puhelimella otettuja kuvia löytyy myös Instagramista. Tällä hetkellä otoksia on jopa 2, että saa nähdä miten innostunut kyseisestä sovelluksesta. Tässä kuva eiliseltä, kun olin lähdössä treeneihin.

Omaa aikaa

Lokakuu sujui näppärästi (enemmän ja vähemmän) opinnäytetyön parissa. Tällä viikolla palautin sen kouluun tarkistukseen ja nyt minulla oli ensimmäinen viikonloppu vapaata. Perjantai sujui työpaikan pippaloissa, lauantaina en tehnyt yhtään mitään ja tänään oli sitten mieheni siskonpojan synttärijuhlat, jonne (kerrankin!) muistin ottaa kameran mukaan. Julkisesti näytän vain yhden kuvan (en siksi, että kuvat olisivat olleet huonoja, vaan siksi että ihmiset+yksityisyyden suoja. :) )

ps. ruoka oli hyvää! :)

Valojen yö Haminassa

Haminassa järjestetään syksyisin valojenyö. Ei mitenkään erikoinen tapahtuma, mutta mielestäni parasta antia on illan ilotulitus. Rakastan ilotulituksia. Tänä vuonna raketit ammuttiin sitten Oopperankummituksesta tutun kappaleen tahtiin.

Valaistu ankkalampi

Muuta Haminaa

Muutama kuva illan ilotulituksesta

Kuumailmapallo ja kuvien muokkaamisen jalo taito

Toiset muokkaavat kaikki mahdolliset kuvat ja toiset taas eivät. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, kuitenkin toisinaan eksyn myös muokkaamaan kuvia. Yleensä yritän pelastaa jonkun muuten ihan käyttökelpoisen kuvan, joka on syystä tai toisesta mennyt hieman pieleen. Kuvan muokkaus on myös mielipide kysymys ja makuasia monessa suhteessa, jotkut tykkäävät vetää täysin överit eli lopputuloksesta luonnollisuus on kaukana. Itse suosin mahdollisimman alkuperäistä kuvaa muistuttavaa lopputulosta tai jolta se olisi voinut näyttää, jos kuva olisi alunperinkin onnistunut.

Hyvänä esimerkkinä kamerakännykällä ottamani kuva, joka on otettu auton tuulilasin läpi, kun vauhtia on ollut se 100km/h. Lähtökohta ei kovin kaksinen:

Lähtökohta

Ei niin luonnollisen näköinen lopputulos, mutta parempi.

Lähtökohta nro 2.

Hieman luonnollisempi lopputulos.
Mietin, että onko tässä kuitenkin liian kirkkaat värit.
Toki näyttö vaikuttaa myös paljon asiaan.

Miksi kuvailin kuumailmapalloa, niin se oli todella mahtavan näköinen, kun se oli laskeutumassa. Kuvissahan se taas ei näytä yhtään miltään, sillä ei ihan hirveästi ollut mitään kiintopisteitä/kontrastia, johon palloa voisi verrata.

Lähtökohta

Lopputulos

EDIT// Lopputulokset ovat omaan makuuni liian kirkasvärisiä.

Pitkiä valotusaikoja ja syksyn yöllisiä kuvauksia.

Olen jo pitkään halunnut ottaa kuvan, missä autojen valot näkyvät vain pitkinä valoviivoina. Yritin toteuttaa sitä Porissa olessani, mutta aika huonoin lopputuloksin. Ongelmana oli, kun ei ollut niitä autoja! No nyt uudelleen toteutettuna:

Yritin ensin Karhulan kanjonista, mutta havaitsin pian saman ongelman kuin Porissa....

Hyväntuulentiellä oli hivenen enemmän liikennettä. :)

Tarvitsen jonkun vilkkaammin liikennöidyn tien...

Lauantaina oli myös Muinaistulet-tapahtuma Katariinan Meripuistossa, jossa tuli kuvailtua kokkoa erilaisin valotusajoin:

Ja perinteeksi muodostuneena bonuskuvina Mussalon Satama yö-aikaan:

Henkilökuvausta

Siskoni toivoi itselleen uutta profiilikuvaa. Kun kerran oltiin pynttäydytty sukulaisen merkkipäiville, niin sanoin, että voin ottaa hänestä kuvia vaikka saman tien. Hetken venkoilun jälkeen, sain hänet suostumaan. Tässäpä muutamia otoksia, jotka kaikki eivät ole tehty niin vakavalla meiningillä:

Tyttö ja omena puu:

Lapio ja juhlamekko ne yhteen soppii:

Tätä kuvaa voisi rajata tiukemmin, mutta olen toisinaan laiska kuvan muokkaaja.

Lisäksi pari bonuskuvaa:

Ajattelija

Herra Linssilude ja kukkaset.

Kuten aiemmin totesin, niin olen patalaiska kuvan muokkaaja. Osittain syy voi olla myös siinä, kun tällä näytöllä työ näyttää hyvältä, niin yleensä muissa näytöissä värit ovat yli kirkkaat. Vanha opiskeluläppäri, niin ei viitsi kalibroida näyttöä, kun tällä ei kuitenkaan pääsääntöisesti työskentele. Kuvat on otettu vallitsevassa valossa ilman salamaa.

Lehdestä kirjaan

Joskus keväämmällä totesin kuvani päätyneen lehteen. No nyt se on jo kirjassakin (sivulla 47.) :D

Venäjällä jäänteiden jäljillä.

Tässä kohtaa tunnustan, että tein elämäni ensimmäisen Venäjän matkani viime viikolla, vaikka täältä alle 60 km rajalle onkin. Jostainhan se on aloitettava, ja nyt aloitin sukumatkalla. Äidin puolen suvun maatilat ovat jääneet sodan aikana Jääskeen ja käytiin katsomassa mitä on jälellä. Pysähdyttiin matkan aikana myös lyhyesti Ihantalan taistelu paikalle pystytetyllä muistomerkillä. Päivä päättyi Viipuriin ja ruokailuun Pyöreässä Tornissa, jossa söin elämäni ensimmäistä kertaa HYVÄÄ borch (Bors? Borsch?) ...borssikeittoa.

Sain ilmeisesti jonkin sortin auringon pistoksen tai nestehukan päivän aikana (+28 ja farkut, sekä hemmetisti kävelyä, mikä mahtava yhdistelmä. Okei, käveltiin sellaisessa pusikossa, että punkkien välttämiseksi parempi vain). Päätä särki ja huono-olo, joten kuvat jäi vähiin loppupäivästä. Kotona oltiin takaisin puolen yön aikoihin.

Maisemat vaihtuivat totaalisesti rajan ylityksen jälkeen.

Käytiin ensin 1500-luvulla rakennetulla kirkolla, joka oli Jääsken seurakunnan. Siitä kirkosta ei kyllä ollut mitään jäljellä.

Yläpuolella muistomerkki, joka kertoo paikalla sijainneen Jääsken sankarihaustausmaan. Itse hautoja ei montaa ollut pystyssä. Alla kuvassa on alueelta nostettu muutamia hautakiviä, ja asetettu ne entisen kirkon portaille. Muuta siitä ei ollutkaan enää jäljellä.

Yksittäisiä hautakiviä oli vielä pystyssä pitkän ruohon keskellä siellä täällä:

Lisäksi samaiselle hautausmaalle on pystytetty nälänhädässä kuolleiden muistomerkki vuonna 1916. 

Kirkosta itsestään ei ollut mitään jäljellä, mutta tilalle oli sommiteltu alttari, joka joskus sijaitsi kyseisellä paikalla. Lisäksi (taas) muistomerkki kirkosta.

Seuraavaksi minun välimatka kuvailuja: 

Lyhyen ajomatkan jälkeen päästiin metsän reunaan, josta olikin jonkin verran käveltävää, koska perille ei johtanut kinttupolkua kummempaa tietä. Nikke innostui poseeraamaan paikallisen kauneuden edessä. Sitä olikin tarjoilla vähän väliä.

Tarina kertoo, että joku sukulaiseni (en nyt muista minkä sortin tapaus) oli innokas kieputtamaan lähekkäin kasvavia puita yhteen nuorena poikana. Alla yksi sellainen, liekö sattumaa, vai onko kyseessä hänen aikaan saannoksensa?

Siinä se nyt sitten on:

Tässä on ylätuvan perustuskivi.

Pihallamme on myös kasvanut ruusuja:

Navetasta oli jäljellä ajoliuska ja sikalan perustukset jäljellä. 

Näyttää ehkä matalalta, mutta polvenkorkuinen on tuo perustus

Päärakennuksen perustuksia.

Aika vähän siis mitään oli enää jäljellä. Karusti voisi todeta, että kasa kiviä. Oli meillä mukana sentäs sukulainen, joka osasi kertoa ja muisti miltä siellä on joskus näyttänyt. Ja oli siitä talosta tallessa yksi kuva. (Pitäisi varmaan kaivaa se ja liittää tänne). Alueella on myös ollut maastopalo tai jonkin muun sortin palo, sillä  puiden rungot olivat ihan mustat.

Käytiin myös toisilla jäännöksillä, pitänee äitiltä kysyä, että miten nämä nyt menivät. Kyseessä siis Elvi mummon vanha kotitalo, mutta mitähän sukua se siis mahtaa olla. Äidin mummo? Siitä talosta ei ollut muuta jäljellä, kuin kotipihan syreenit:

Tosi huonoja kuvia, tässä kohtaa alkoi iskeä itseeni väsymys, joten hutkimalla tuli otettua. Ei näin. Harmittaa jälkikäteen. Terv. nimim. kokemuksen syvä rintaääni.

Seuraavaksi välimat kuvailu bussin ikkunasta:

Sitten oltiinkin jo Ihantalan muistomerkillä.

Viipuria bussin ikkunan läpi ja laatu on taattu:

PRISMAN MAINOS! Lappeenranta ja Imatra :D Taustalla kauppahalli

Viipurin linna

Pyöreä torni, jossa käytiin ruokailemassa

Loppuun bonuskuva, jotka on siis Niken ottama, ei minun :D

Niken otos, se löytää aina autokauneutta.

Tulin siihen tulokseen, että haluan käydä vielä uudestaan Venäjällä. Metsässä rämpiminen saa jäädä, varsinkin kun paikoista ei ollut enää mitään jäljellä paitsi satunnaisia kiven murikoita (perustuskiviä). Haluaisin käydä Viipurissa ja Pietarissa ostosmatkalla, jos saan valita, mutta sen suurempaa ihastusta Venäjä ei minussa herättänyt.