Karhula on siis ollut jo osa Kotkaa ennen kuin minä synnyin ja yhä edelleen nämä alueet (Kotka, Karhula ja Kymi) elävät puhekielessä omina erillisinä alueina. Itsekin olen vahvasti kotoisin Karhulasta, vaikka vieraspaikkakuntalaisille sanonkin olevani Kotkalainen. Kotkan sijoittaminen kartalle, kun tuntuu olevan hankalaa.
Itsessään Karhulan alueella ei ole kovinkaan paljon nähtävää, totesin tämän lenkkeillessäni siellä Äitienpäivä-viikonloppuna. Ja enemmistö rakennuksistani on (mielestäni) rumia 1960-luvun laatikkohelmiä. Poikkeuksena William Ruthin katu, jonka läheisyydestä nappailin muutamia kännykkä kuvia:
Ja Kymijoki:
Syrjemmällä oli hylätty talo, jonka seinään oli kuitenkin ruuvattu uudelta näyttävä talonumero. Huvitti pienen sorttinen ristiriita.
Näin knoppi-tietona Karhulan lasitehtaan valmistamat Aalto-maljakot ovat haluttuja keräilijöiden parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti